Viikko pohjolassa takana. Viihdyimme. Mies kalasti, me muut kävelimme, seikkailimme Järämän linnoituksella, heittelimme kiviä, keräsimme sieniä, haalimme kasaan vähiä mustikoita, elimme, olimme, nautimme auringosta.

Teimme retken Saanalle, olivathan ne maisemat hienot sieltä katsoen, mutta kyllä Norjan puolella oli ehkä kuitenkin hieman vielä hienompaa.

Porot on ihan jees elukoita, mutta ne polttiaiset, mäkäräiset, mitkä lie pikkupirut, jotka tunkivat joka koloon ja silmiin ja suuhun ja PURIVAT. Niistä en pidä, pysyn sisällä jos ensi kesänä käyvät kiusaamaan.