You are currently browsing the monthly archive for syyskuu 2011.

Nimittäin aika ennen muuttoa. Huomenna aamulla saadaan pakettiauto, lastataan ja muuttomatka alkaa n. puolilta päivin. Olemme saaneet roudareiksemme miehen isän ja enon, he ajavat pakun pohjoiseen ja takaisin. Me matkaamme Ivaloon omalla autollamme hieman reippaammalla tahdilla paikkoja katsastamaan. Sunnuntaina viimeistään pitäisi asettua taloksi kamoineen kaikkineen. Roudareista eno on kuulemma valikoinut valmiiksi matkamusiikit ja setti alkaa kappaleella: Matkalla Pohjoiseen. Mikäs sen osuvampaa 😉 Meidän matkamme taitaa alkaa näillä tahdeilla: Red Hot Chili Peppers – The Adventures of Rain Dance Maggie. Että sellaista meininkiä, mies jo suunnittelee Ameriikan matkaa, mutta  IMO koitetaan nyt selvitä ensin Ivaloon.

Toivotaan, ettei tämä jää viimeiseksi päivitykseksi, vaan että saadaan pohjoiskalotiltakin jokin yhteys internetin ihmemaailmaan… Oaidnaleapmái!

Mainokset

Sitä kun ihminen muuttaa tuonne Jumalan selän taakse, niin jotenkin on olo, että pitäisi pyrkiä omavaraisuuteen. Mutta kun muuttaa syyskuun lopussa niin mahdollisuudet moiseen ovat melko rajalliset. Tänä vuonna olisi ollut saatavana paljon paljon mustikoita, vaan en ole voinut kerätä kuin piirakallisen kerrallaan. Pakkasmarjat mahtavat sulaa 2 vrk:n mittaisella muuttomatkalla, hiukan punaviinimarjoja koitan mukanani kuljettaa. Puolukoita aion huomenna kerätä hitusen verran Pöytyän metsistä, jos säilyisivät ihan siltään lauantaihin. Toivon, että löytäisin pohjoisesta karpaloita. Lisäksi haaveissa on, että miehen kalavarusteisin sijoittamat summat alkaisivat vihdoin antaa tuottoa. Lähijoessamme vaan on kalastuskielto päällä siian ja taimenen kudun ajan.

Viime viikon mökkeilimme ja siellä omavaraisuutta harrastettiin metsiä koluten ja kalastaen. Äidin kanssa käytiin puolukassa ja miehen kanssa laskettiin ekan kerran elämässämme verkot, muikkuverkot. Saimme jopa saalista kokonaiset 5 komeaa muikkua. Lisäksi mies sai uistelemalla haukia, mutta ne ovat pikemminkin riesa kuin onni. Savustamalla tuli kyllä ihan hyvää siitäkin.

Ja sitten vielä se, että meitä poloisia syyllistetään kun 90% luonnonmarjoista jää poimimatta ja mädäntyy metsiin. Minun mielestäni pitäisi syyttää karhuja ja lintuja ja muita metsän mörriäisiä. Sitä vartenhan ne marjat siellä kasvaa, että joku mörriäinen ne söisi ja kakkisi uuteen paikkaan. Ihmiset harvemmin kuitenkaan käyvät kerran syötyjä siemeniä palauttamassa kasvumailleen, ainakaan nykyisin.

Ollaan kovasti koitettu pitää itsemme kiireisinä, ettei vaan jumitettaisi vieraissa nurkissa. Viime viikon puuhailimme maatalon töissä elukoita hoidellen. Lisäksi on käyty Muumimaailmassa, Sirkus Finlandiassa ja matkustettu laivalla Tukholmaan.

Poika varsinkin on viihtynyt.  Huomen illalla on luvassa viihdykettä vain meille vanhemmille, kun mennään katsomaan Helsinki Comedy Festivalin Stand Uppia ja kenties ilotulituksen SM-kisojakin. Ilman tätä hullua karkausvuosi-ideaa sitä oltaisiin jo töissä molemmat. Minä pyörittelisin peukaloitani ja mies hermoilisi itsensä hengiltä.

Onneksi ei olla.

Karkausvuosi Ivalossa alkaa syyskuun lopulla. Minä 27v., mies ~30v. ja poika 3v. Ei tämä mikään kolmenkympinkriisi ole, eipä. Katsotaan miten käy.