Tiedättekös, että kun ei ole töitä on jotenkin koko ajan niin paljon puuhaa, ettei ehdi netissä pyörimään. Kuluneen viikon seuranamme oli isäni ja siksi puuhaa oli entistä enemmän. Seikkailimme lähiseudulla ja heitimme lenkin jopa Norjaan Kirkenesiin saakka.

Lähiseudun kohteista yksi oli Kiilopään huippu. Poikakin jaksoi hienosti kiivetä 2 km portaat 546 metrin korkeuteen ihan omin pikku jaloin.

Lisäksi harrastimme melontaa kotijoella. Olemme vielä sen verran kokemattomia melojia, ettemme uskalla ottaa poikaa kiikkerään jollaan, siksipä melonta on mahdollista vain lisäväen läsnäollessa. Kivaa puuhaa. Emme tosin myöskään uskalla harrastaa koskimelontaa joten tuossa on vain semmoinen parin kilometrin pätkä kahden kosken välissä jota sahata ees taas.

Sää hiukan masentaa. joka päivä semmoiset muutama lämpöaste ja sadetta jossain vaiheessa päivää. Paikalliset veikkasivat Inarilaisessa, että lokakuun toisella viikolla olisi ensilumi maassa. Samaan taisi luottaa läheinen hiihtokeskuskin avatessaan hiihtokauden viikko sitten. No ei ole lunta, yöpakkasetkin ovat harvassa. Mutta tällä mennään, metsäretkeily jatkuu. Löysimme hyvän taimenjärven.