You are currently browsing the monthly archive for tammikuu 2012.

Parin kylmän päivän jälkeen pakkanen on tasaantunut -14 asteeseen ja olemme tarjenneet taas ulkoilla. Oma luistelukenttä on tosi jees. Aluksi kyllä tuntui, ettemme ehdi lainkaan luistella kun kaikki aika meni kentän huoltotöihin. Joka yö tuiskaa puuterimaista pakkaslunta sen verran, ettei kenttää pysty jäädyttämään uudelleen ennen kuin lumi on harjattu pois.

 

Poikakin innostui luistelusta. En tiedä mistä moisen vimman sai, mutta niin se vaan oppi luistelemaan. Ei nyt tietenkään liukuja ja potkuja vielä hallitse, mutta pysyy pystyssä ja pääsee eteenpäin ilman tukea ja jopa itse ylös kun kaatuu. Tänään mennäänkin pitkästä aikaa katsomaan luistelua ja jäkistä kylän jäähallille.

ps. Ai revontuletko? Niin joo kyllähän niitä silloin yksi yö näkyi. Kaksi isoa kaartui halki koko taivaan. Värit vaan olivat kovin valjut, pelkkää kellanvihreää. Ehkä minulla on hieman epärealistisia odotuksia. Kyllä nuistakin ihan hienoa videota olisi saanut kun olisi nopeuttanut ja vähän värittänyt. Minä en osannut kamerallani ottaa kuvaa, jossa olis näkynyt muuta kuin pelkkää mustaa.

Mainokset

Terminen talvi on alkanut koko maassa. No juu, siltä tuntuu.

Jää pojalta tänään satujumpatkin väliin, kun mies ei halua altistaa rakasta autoaan arktiselle ilmalle. Minä en halua altistaa tuolle kylmyydelle rakasta itseäni. Hui kamala!

Meillä on tässä sellainen pikkuinen projektityö meneillään tai ei niin pienikään. Reilusti yli 100 neliön privaatti luistinrata meinaa valmistua tuonne joen jäälle. Ei ihan helposti valmistu kun lumi on osin ehtinyt tarttua jäähän melko piukkaan, mutta hyvä siitä tulee uskokaa pois.

 

 

Tervetulua luistelemaan! Huomenna on ehkä avajaiset.

Jos kutajota kiinnostaa kurkistaa täkäläiseen menoon ja saamelaisten huumoriin, niin kurkatkaapa TV2:n puolelle torstaisin klo. 21 tai uusinta sunnuntaisin klo. 20.20. Eli siis eka jakso uusintana tänään! Ja kurkkia voi myös Youtubessa esim. tätä. Matskua on kuvattu näillä nurkilla ja Helsingissä, ohjelmassa kuulee kivasti myös saamea. Kompastuskiveksi voi muodostua shown nimi, kun ainakaan meidän digiboksin ajastimen haku ei tunne ääkkösiä.

Siskoni lähti tänään pois. Kun olimme saattaneet hänet lentokentälle,  poika totesi ’Nyt meitä on enää kolme, kun päästettiin täti vapaaksi.’  Täti oli kyllä mainio vanki, saimme pehmoisia sämpylöitä ja namia kuplaleipää ja poika hieman äitiään mielikuvituksekkaamman leikkikaverin.

Hei hei ja kiitos vierailusta!

Ps. Jos joku harkitsee vierailua tänne, niin nyt kannattaa harkita ihan tosissaan. Norjalainen tarjoaa lentoja alkaen 19 euroa. Sillä hinnalla ette pääse edes Turkuun.

Miehet on poikia. Siksi meillä on nyt pihassa tällainen.

k

Selvähän se, että kun lumista lääniä on ympärillä silmänkantamattomiin, kelkka on ehdoton. Se on vaan vuokralla viikon ajan. Haettiin moottorikelkka ja perävaunu tiistaina Saariselältä. Samalla reissulla käytiin laskemassa se Suomen pisin pulkkamäki ylhäältä asti. Oli melkoisen hurjaa, pelottavaakin kun mäkeen oli viikon aikana muodostunut aikamoisia pomppuja.

Tänään käytiin pienellä kelkkaretkellä. Oltaisiin käyty pidemmälläkin mutta talvi on niin huono. Lunta ei ole vieläkään kuin hieman reilu 20 senttiä, sen vuoksi metsäreitit ovat töyssyisiä, minkä tuntee takamuksessaan varsinkin perävaunussa. Myös jäätilanne on kehno. Joen jää vaikuttaa kantavalta, paitsi että koskipaikat ovat sulia. Pienet lammet ovat kantavassa jäässä, mutta kun tänään yritimme ylittää suurempaa Pasasjärveä   tuntui että kelkka meinasi vajota sulaan. Silmät kiinni ja kaasu pohjaan, moottorikelkallahan pääsee vedenkin päällä. Ei kuitenkaan viitsitty lähteä onneamme enempää kokeilemaan vaan rantauduimme ja jatkoimme metsäautoteitä pitkin. Päästiin nuotiopaikalle, paistettiin makkaraa ja uitettiin pilkkejä vedessä vailla saalista. Tarina ei kerro oliko kyseessä vain jään päällä ollutta loskaa vai ihan tosissaanko meinattiin vajota läpi. Toisaalla samaisella järvellä ajettiin jään päällä erittäin hintavilla Porschen maastureilla.

Karjalanpiirakoita. Sain tänään oppia siskolta, joka on saanut oppia mummiltamme, joka on alkujaan Karjalasta for real. Mummimme leipomismenetelmä on sikäli varsin epäortodoksinen, että apuna pitäisi käyttää pastakonetta. Tänään meillä ei ollut käytössä mitään mankelia vaan normi kaulimella piti pärjätä ja hyvin onnistui. Huomenna kuulen sitten virallisen arvostelun kun mies palaa kotiin maistelemaan.

Ollaan pärjätty ilman miestä talossa ihan kivasti. Pihaa on kolattu, takkaa lämmitetty, puita haettu. Kävimme jopa pilkkimässä siikaa… emme tietenkään saaneet mitään, mutta ajatushan on tärkein.

Kerron kohta mitä Suomen pisintä kävimme tänään testaamassa.

Ensin kuitenkin kysyn, onko pakko? Että jos tietää ettei tykkää, että pelkää, eikä oikein osaa, eikä halua, niin onko silti pakko? Nimittäin ajaa autoa. Mies lähti tänään etelään auttamaan vanhempiaan muuttopuuhissa muutamaksi päiväksi. Ihan okei, kyllä me talo pystyssä pidetään. On siskokin seurana. Ei siis mitään hätää. Mutta minun piti heittää mies lentokentälle ja pitää kai se hakea poiskin. Matka on mitätön, mutta riittävän pitkä traumatisoimaan minut. Siitä on puoli vuotta kun olen viimeksi ajanut autoa ja ties kuinka monta vuotta kun olen viimeksi ajanut talvella. Syystä. ’If you can’t swim, stay out of the f*cking pool.’ Eikö se riitä, että olen hyvä matkustaja?

 

Tässä Suomen pisin. Pulkkamäki nimittäin. Löytyy Saariselältä. Pituutta 1,2 kilometriä. Käytiin laskemassa tänään. Ei tosin ihan ylhäältä asti, mutta semmoinen reilun 600 metrin pätkä pariin kertaan. Oli huimaa ja hauskaa. Tuolla menopelillä minäkin uskallan ajella. No jos totta puhutaan niin painoin kyllä aika paljon jarrua.

k

Etelän reissuun mahtui monenmoista. Aattoa vietettiin Pöytyällä. Pukki vieraili ja ’tuhma poikakin’ sai lahjoja. Suunnitelmana oli vaihtaa kyläilypaikkaa junalla tapanin aamuna, vaan sää muutti suunnitelmat. Aamulla puita kaatui, kattoja lensi, sähköt ja kännykkäyhteydet olivat poikki ja tietenkin kaikki junayhteydet korvattu busseilla. Emme tohtineet edes yrittää matkaa julkisilla vaan odottelimme pahimman puhurin yli ja teimme matkan ystävällisten kuskien avustuksella. Sitten vietettiinkin aatto uudelleen, lisää lahjoja, lisää jouluruokaa. Livahdin myös shoppailukierrokselle pääkaupungille. Kotiin palattiin lentäen mukana sisko alias täti.

k

k

Tehtailtiin siskon kanssa kasa rosetteja, koska vuosi vaihtui. Aika paukkeella mentiin vuodesta toiseen. Puolenyön ilotulituksen viimeiseksi säästetyt padat Jukeboxi ja Pataässä (made by Suomen Ilotulitus Oy) olivat upeita, pitää pistää korvan taa ensi vuotta varten. Muiden ilotulitteita ei omaan korpeemme näkynyt, hieman kajoa taivaan rannassa vain. Tunturit antoivat hyvän kaiun. Poika valvoi siinä missä me muutkin. Tinojakin valettiin ja tuloksena oli:

  • Minä: Mättäällä seisova kurki… kevät on siis koittava.
  • Mies: Hahmo rinkka selässä ja kirves kädessä sekä melko räsyinen teltta oheen… reppureissu tunturiin.
  • Poika: Mereneliöitä mm. merihevonen, meduusa, kotilo…. matka lämpimään.
  • Sisko: Kalla, siis sellainen kukka… sovitaan että tietää häitä, ei hautajaisia vaan häitä.

 

HYVÄÄ VUOTTA 2012 KAIKILLE LUKIJOILLE!

Karkausvuosi Ivalossa alkaa syyskuun lopulla. Minä 27v., mies ~30v. ja poika 3v. Ei tämä mikään kolmenkympinkriisi ole, eipä. Katsotaan miten käy.
Mainokset