You are currently browsing the monthly archive for helmikuu 2012.

Pääsimme perille ilman minkäänlaisia ongelmia. Amerikka on kovin amerikkalainen, tosin hotellin kulmat näyttävät pääsiosin aasialta. Majoitumme China Townissa. Eilisen päivän kävelimme kaupungilla. Nyt aamulla jalat tuntuvat melko kuluneilta. Ihmettelen miten poika jaksoi eilisen niin hyvin. Käveli reippaasti eikä väsymyskään hirveästi painanut vaikka olemmekin vielä hieman väärässä ajassa. San Francisco on kiva kaupunki, tuntuu pikkukaupungilta vaikka suuri onkin. Talot ovat matalia ja vihreitä pikkupuistoja löytyy sieltä täältä. Kevät kukat, esikot, tulppaanit ja narsissit kukivat, samoin magnolia-puut.

k

k

En tiedä onko maailmassa paikkaa, jossa haluan autolla ajaa, mutta San Franciscossa en ainakaan. Kadut ovat täällä ihan hirveän kenossa. Kamalia mäkiä siellä täällä. Kuvasta ei saa mitään käsitystä, pohkeissa sen tuntee.  En ymmärrä miksi eivät ole posauttaneet niitä tasaisiksi ennen rakennuspuuhia. Hirveää kikkailua joutuvat käyttämään, että saavat talot rinteisiin. Tänään iltapäivällä haemme vuokra-auton, sitten nähdään miten suoriutuu mies mäessä.

k

k

Hintataso on kaupungin ytimessä Suomen luokkaa. Ruokaa löytyy joa kulmalta, mutta donitseja ei ole vielä näkynyt…

Mainokset

Suunnitelma on nyt sellainen, että torstaina lennämme etelään ja junailemme (jos junailemme, viimeksi junailut eivät menneet ihan suunnitelmien mukaan ja nytkin on luvattu sellaista lumipyryä että..) itsemme sukuloimaan Pieksämäelle. Aion täydentää matkalaukkua shoppailemalla Savossa. Mies nauraa minulle, että onko järkeä shoppailla Pieksämäelle kun viikon päästä voisi shoppailla Losissa… not my cup of tea. Savosta palaamme etelään ja sunnuntaina lennämme Lontoon kautta San Franciscoon. Amerikassa matkaamme vuokra-autolla erinäisten kaupunkien kautta päätyen lopulta Dallasiin, josta lennämme jälleen Lontoon kautta Suomeen. Takaisin Ivaloon päädymme 20.4. eli edessä on lähes kuukausi kaukomailla. Matkan varrelle on mies tehnyt kaikenmoisia suunnitelmia, itse odotan eniten donitseja. Rakastuin Berliinissä Dunkin’ Donutseihin ja Amerikasta löytynee niiden lisäksi monta muutakin donitsiketjua, joissa makuvaihtoehto tarkoittaa muutakin kuin vaihtuvaa kuorrutteen väriä, kuten Arnoldsissa on tyylinä. Alla olevasta kartasta, joka kai suurenee klikattaessa, näkyy suunniteltu reitti. Koitan päivittää blogia myös matkan varrella.

k

Jääkää siis hyvästi kunnes palaan asiaan!

Mielensäpahoittaja on Tuomas Kyrön luoma mainio hahmo. Mielensäpahoittaminen on perheessäni hyvin tyypillistä. Mies nimittää minua toisinaan ammattiloukkaantujaksi, vaikkakin mielestäni äitini ja siskoni ovat vielä minuakin parempia ko. hommassa. Toivottavasti eivät pahoita mieltään tästä kirjoituksesta. Valitettavasti luulen, että myös poika on perinyt mielensäpahoittamisen jalon taidon. Eli jos joku kartoittaa mielensäpahoittamiselle altistavaa geeniperimää, niin täällä olisi hyvä perheaineisto tarjolla. Tai voinhan minä sen kartoituksen tehdä itsekin, kunhan joku hoitaa rahoituksen kuntoon.

Niin että, kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun eilen klo. 11.40 menin Ivalon Osuuspankkiin aikomuksenani hankkia käteistä rahaa Amerikan matkaa varten ja hetken uutta ympäristöä ihmeteltyäni totesin, että pankin ainoalla normikassalla nökötti julistus ’Kassapalvelut suljettu klo. 11.30-12.30’. Oli pankissa silti työntekijöitä, varmaan puolentusinaa toimihenkilöä nökötti kopperoissaan pasianssia pelaamassa luultavasti. Eräs tuli sitten tiedustelemaan minulta, millä asialla liikuin. Kerroin, että rahaa olisi saatava, matkaa varten hiukan enemmän käteistä, eikä niin kovin usein kylällä käydä, että viitsisin tulla takaisin kassan aukioloaikaan. Vaan eivät voineet auttaa, muutkin kuulemma osaavat käyttää kassaa, vaan eivät voi kesken päivän toisen kassaan koskea. Ja olivat muka päästäneet sen ainoan kassaimmeisen ruokatauolle jonnekin muualle, eikä häneen saanut millään yhteyttä. Luulen, että oikeasti tämä kyseinen kassapirkko oli viereisessä taukohuoneessa syömässä janssoninkiusausta ja nauramassa partaansa. Lähdin pois tyhjin käsin, mieleni pahoittaneena ja paiskoin ovia.

Toinen asia josta mieleni niin pahoitin on nämä tv:n kokkiohjelmat, jossa innoitetaan ihmisiä kokeilemaan vaikka ja mitä kuten esim. tänään tuorepastan tekoa ihan itse. Että kasa jauhoja pöydälle, muna keskelle ja siitä se syntyy. Ei ihan syntynyt tai ei se ainakaan juuri pastaa muistuttanut, mutta syötiin silti ja hengissä ollaan. Mutta kyllä minä niin mieleni pahoitin…

Kaikille lukijoille Hyvää Ystävänpäivää!

Nappikaulakoru:

k

k
Vähän viime hetkellä päivitän, mutta tässä väsäilyvinkki huomista ystävänpäivää ajatellen. Vinkki on mainio varsinkin niille, jotka ovat sattuneet perimään nappikokoelman jos toisenkin. Väsäily onnistunee kaikilta lapsilta ja lapsenmielisiltä, itselleni tuli oikein himo näiden pujotteluun. Tarvitset nappeja, lankaa ja neulan. Itse käytin pujottelussa kolmea rihmaa, joita letitin nappien välillä, mutta onnistunee myös solmuja hyödyntäen. Kivan näkoisiä saa kun laittaa kaksi nappia päällekkäin. Eiväthän kaikki napit kaulassa aina oikeinpäin keiku mutta kivalta näyttää olivat miten sattuu.

k

Säät lauhtuivat onneksi ja tarkenemme taas sisällä ja ulkona. Täällä on ollut pari päivää melko keväisen tuntuista, lintujakin on ilmestynyt jostain lähimetsään laulelemaan. Aloimme heti talven ensimmäisistä lumista kasata pihan keskelle isoa lumikasaa, joka on tähän asti toiminut pojan liukumäkenä. Nyt kaivoimme siihen tunnelin ja kattoikkunan. Syntyi lumilinna, vaikkei suojasäitä ole ollutkaan eikä lumipallojen pyörittäminen ole onnistunut koko talvena. Linnan katolle johtavat rappuset ja poika uskaltaa hypätä linnaan kattoikkunan kautta. Ulkomuotoa voisi vielä muokata linnamaisemmaksi, nyt muistuttaa melkolailla kotaa.

Nää on niin söpöt.

k

k

Virkkasin ja neuloin eilen illalla välipalana pojalle pipon, joka on niin pipon näköinen ettei voisi enempää olla. Tekisi mieli tehdä itsellekin samanlainen. Ylisöpöt siniset huopikkaat poika sai joululahjaksi. Toimivat täällä kestopakkasissa hyvin ja huopikkaita näkyy olevan monilla paikallisillakin.  Sain itsekin huopikkaat, vaan en noin söpöjä, kun jostain syystä olin ilmoittanut kenkäni kooksi 39 enkä 27.

Ps. Huopikkaita valmistaa Lahtiset.

Merinovilla-naisen vinkit kylmyyttä vastaan:

  • Pukeudu lämpökerrastoon, myös öisin.
  • Täydennä asusi viltillä, myös öisin.
  • Polta lämpötuikkuja, paljon.
  • Leivo. Vaikkapa kuivakakkua verukkeena käyttämällä voit pitää uunin lämpimänä yli tunnin.
  • Muista vahtia kakun valmistumista koko paistoaika uunin välittömässä läheisyydessä.
  • Tyhjennä astianpesukone heti pesun päätyttyä kun astiat ovat vielä lämpimiä.
  • Sauno.

Tiedä kumpi on järkyttävämpää se, että illalla ulkolämpömittari näytti tältä:

k

k

Vaiko se, että aamulla sisälämpömittari näytti tältä:

k

k

Me jäädytään.

Täällä on 30 astetta pakkasta. Siis 30 astetta, ehkä hiukan ylikin. Tästä ei selvitä ilman supersankari-alteregojamme Polypropeeni-miestä ja Merinovilla-naista. Liikkeelle oli lähdettävä, koska äiti piti viedä lentokentälle ja kansalaisvelvollisuus täyttää. Mä liputan näiden puolesta:

k

Leena Hefner os. Herppeenluoma. Hirrvittävän hieno hahmo ja hirrveen hienosti laitettu tukka.

k

Stig – Laululeija. Tää Euroviisuihin. Jooko?

k

Ja tänä iltana. Kakkonen on ykkönen.

Kädet ylös ja kaikki messiin!

Karkausvuosi Ivalossa alkaa syyskuun lopulla. Minä 27v., mies ~30v. ja poika 3v. Ei tämä mikään kolmenkympinkriisi ole, eipä. Katsotaan miten käy.
Mainokset