You are currently browsing the monthly archive for maaliskuu 2012.

Anteeksi jos on ollut hiukan hiljaista. Meille tuli eilen vieraiksi miehen vanhemmat aka Mummo ja Vaari. Sitä ennen piti hiukan siivota ja vähän valmistella ruokia. Tein karjalanpiirakoita ja keksejä. Tänään haettiin kelkka. Muutamaksi päiväksi. Heti piti rellestää Saariselälle. Nyt olivat reitit hyvässä kunnossa. Viime viikolla satoi melkoisesti uutta lunta ja osa urista oli hiljan lanattu. Huomenna rellestetään miehen kanssa Inariin, tai ainakin niin on suunniteltu.

k

Mainokset

k

Palasimme tänään paikallisten harrastusten pariin. Käytiin katsomassa miltä moottorikelkkojen kiihdytyskisat näyttivät. Vauhdikkaita kelkkoja, mutta muutoin tapahtuma ei ollut kovin vauhdikas. Tai ehkä me vain totuttiin Amerikassa liian isoon menoon. Siten on yksi pähkinä. Kookospähkinä. Söin matkalla tuoreella kookosraasteella leivitettyä katkarapua ja se oli hyvää, ajattelin kokeilla kanaan. Luulin kyllä, ettei ole mitään toivoa löytää Ivalosta kookospähkinää, mutta kaupassa odotteli yksi pieni eksynyt pähkinä minua.

k

k

Nyt on se vanha ongelma: Kuinka saisin rikki kooskpähkinän?

Mies puhui jotain akkuporakoneesta.

k

Olemme olleet kotona Ivalossa pari päivää, mutta ei tämä ole sama paikka josta lähdimme. Täällä paistaa aurinko aamusta iltaan. Sitäpaitsi me siivosimme ennen lähtöä, mutta nyt joka paikka on täynnä roskia ja pölyä ja tahmasormenjälkiä. Ilkeä valo. Kotimatka sujui hyvin. Kyseisessä British Airwaysin konemallissa oli mennen tulen käytössä VOD eli video on demand palvelu. Jokaisella matkustajalla oli oma pikku tv-ruutu ja itse sai valita  lukuisista uutuuselokuvista ja tv-ohjelmista mitä haluaa katsoa. Katsoin menomatkalla leffat Johnny English – Reborn ja  In Time ja tullessa leffan Narnian Tarinat – Prinssi Kaspian. Poika sentään nukkui matkalla mutta meille aikuisille ei uni tullut, oltiin siis Suomeen saapuessamme kuin tuo kuvan kärpänen, ihan raatoja. Nyt alkaa oikea rytmi taas löytyä. Ihanaa saada oikeaa ruokaa, kuituja ja maitoa! Ja ihanaa päästä ompelemaan! Laitan tuliaispaketteja tulemaan itse kulleen kun kerkiän. Ei me paljon mitään kummoista shoppailtu, itselle vielä vähemmän, vähän kankaita, namuja, pojalle pikkulahjuksia ja lippis. Kuvia ja videoita on paljon, jospa niistä jaksaisi vääntää jotain kuvakirjaa tai koostetta muistoksi.

Dallas.

k

k

Ihan ollaan viihdytty täällä. Tänään kävimme katsomassa paraatia, jossa oli Texas Longhorn -härkiä ja hevosia. Kaikki katsojat olivat vihreitä, koska täällä juhlittiin tänään St. Patrick´s -päivää.

k

k

Mutta nyt se on loppu. Huomenna Vickanin palautus ja suunta kohti Suomea. Yhyy!

k

k

Houston on nyt koettu ja vähän kyllästyttää tämä amerikkalainen Amerikka. Kaikenlaista pientä sattumusta käynyt. Jo matkalla Houstoniin sattui ensimmäinen kun mies ohitti moottoritiellä poliisin, oikein sheriffin. Sepä päätti pysäyttää meidät. Texasissa pysäytyksen syyksi riittänee se, että ajaa eri osavaltion kilvillä, onneksi siitä ei sentään sakkoja saa. Liikenne käy kokoajan mahdottomammaksi. Täällä asioita vaikeuttaa vielä se, että osa teistä on maksullisia eikä niillä saa ajaa ellei ole ennalta lunastanut lupaa. Navigaattorikin menee kiemuraisissa liittymissä sekaisin. Ja sitten se väenpaljous. Aloitimme vierailulla avaruuskeskukseen, jossa jonottelimme koko päivän. Eilen rodeossa jatkui jonottelu, lisäksi vielä yhdistettynä subtrooppiseen ilmastoon. Tapahtumana Houston Livestock Show & Rodeo oli kyllä mielenkiintoinen; maatalousnäyttely, cowboy-messut, huvipuisto, rodeokilpailut ja kantrikonsertti samassa paketissa. Rodeo oli viihdyttävää katsottavaa, taitavia lehmipoikia, villejä hevosia, härkiä ja vasikoita, ja itse areena oli melkoinen, yli 74 000 katsojaa.

k

k

Aamuun mennessä poika oli kehittänyt itselleen räkätaudin. Muuten ollaankin oltu ihan terveitä, mutta nyt pojalta vähän puhti poissa. Tai pikemminkin vähän lisää puhtia uhmakiukutteluun. Kun ei ole ruokaa on nälkä, kun on ruokaa ei ole nälkä, kun tuulee se ärsyttää, kun ei tuule pitäisi tuulla…. Onneksi ei ole mitään isompaa menoa enää suunnitelmissa, huomenna Dallasiin, joka onkin viimeinen etappimme.

k

Tänään koitimme vältellä pahimpia ruuhkia ja googlasimme netistä hieman pienemmän luokan yleisömagneetteja. Heti aamusta menimme Kiddie Parkiin, maan vanhimpaan yhä toimivaan lastenhuvipuistoon. Laitteet olivat sopivan leppoisia pojan ikäiselle eikä äitejä ja isiä edes pästetty niihin. Kyllä siellä muitakin oli vaikka kuvissa ei näykään, että ei poika ihan yksin joutunut pyörimään. Suosikkilaite oli kiskoilla ajeleva koulubussi, joka nytkähteli mutkissa niin, että poika jopa putosi penkiltään kerran.

k

k

Kävimme myös minigolffaamassa ja Walmartissa. Ensivaikutelma Texasista on nyt saatu ja ennakkoluulot ovat osoittautuneet melko paikkansa pitäviksi. Ihmiset todella ovat isoja ja autot myös. Varmasti on tullut itsekin turvottua, vaikka en olekaan donitseja syönyt. Suolaa ja rasvaa sen sijaan löytyy joka ruokalasta. Olemme koittaneet kokeilla erilaisia ruokapaikkoja, seuraaville voin myöntää oleskeluuvan Suomeen: Panda Express (hyvää aasialaista), Wendy´s (kotikutoisen makuisia purilaisia) ja FatBurger (hyviä ja isoja purilaisia). Huomenna siirrymme Houstoniin, sieltä pitäisi löytyä Rodeo.

Olemme saapuneet San Antonioon. Välissä pistäydyimme Meksikon rajamailla El Pasossa. New Meksikon puolella sää oli kuin Helsingissä… satoi räntää, onneksi olemme nyt päässeet hiukan keväisempiin keleihin. Koska matkaamme lännestä itään olemme joutuneet muutaman kerran siirtämään kellojamme eteenpäin aikavyöhykkeitä ylittäessämme. Menetämme siis aikaa. Lisäksi aivan yllättäen selvisi, että Amerikka siirtyi kesäaikaan viime yönä, taas yksi menetetty tunti. Eikä siinä vielä kaikki. Texasissa alkoi juuri Spring Break eli viikon loma kouluista. Siinä sitä aikaa vasta menettääkin kun jonottaa joka paikkaa hirveässä ihmislaumassa. Tänä iltana oli San Antonion keskustasta täysin mahdoton löytää ruokapaikkaa, keskustan jokiranta oli ihan piukassa väkeä. Taidamme jättää huomiselle suunnitellun Sea World visiitin väliin.

k

k

Eilen olimme Phoenixissä, Arizonan sykkivä urbaani sydän sanottiin lehtisessä. Ei muuten ollut mitään sykettä siellä. En tiedä mikä meni pieleen kun emme löytäneet kaupungista itse kaupunkia. Mitään ei jäänyt käteen… pojan naamaan saatiin sentään kaakaoviikset. Illallla kävimme NBA-koripallo-ottelussa. Kyllä osaavat puuhata ison tapahtuman moisen pallottelun ympärille. On arpajaisia, kisoja, pelejä, tanssityttöjä, DJ, rumpaleita, pusukamera, hirveä melu ja melske koko ajan. Sama oli juttu NHL-pelissäkin, että kai siellä välissä joku vähän urheilikin, mutta aika vähän. Tänään ajoimme Tusconiin ja edelleen kohti El Pasoa. Matkalla löytyi lentokoneita, paljon lentokoneita.

k

k

Niin ja löysin sentään yhden kangaskaupankin, mutta niistä sitten lisää myöhemmin toisen blogin puolella.

k

Tämän päivän olemme olleet korkeanpaikanleirillä Arizonan osavaltiossa. Melkein koko päivä ollaan liikuttu päälle 2000 metrissä ja tulevan yönkin vietämme samoissa korkeuksissa FlagStaffin kaupungissa. Kävimme katselemassa maisemia Hooverin padolla ja Grand Canyonilla. Lumisadettakin nähtiin ja pakkaslukemissa ajeltiin. Viimeinen pätkä ajeltiin täysikuun loisteessa pelon vallassa sillä tienlaidan pusikoissa oli jos jonkinmoista hirvieläintä. Lämpimästi suosittelen Amerikassa yöpymään erilaisissa motelliketjuissa. Olemme nyt kokeilleet kolmea erimerkkistä ja kaikissa hintataso on edullinen (nytkin yö hintaan 50 $), huoneet tilavia, siistejä ja hyvin varusteltuja mm. ilmainen nettiyhteys, jääkaappi, mikro, kahvinkeitin. Lisänä pakettiin kuuluu aamupala, ei kovin runsas, mutta paahtoleipää, muffinsseja, muroja, banaaneja. Huomenna jatkamme Phoenixiin.

Hyvää Syntymäpäivää Äiti!

Täällä olisit vielä parin tunnin verran vuotta nuorempi.

k

Mitäs mitäs, sehän on New York!? Ei vaan New York New York, Las Vegas, hotellimme tänään. Viva Windy Vegas! Vegasissa tuulee ja kovaa. Tuulen vuoksi ulkoilma terassit, myyntikojut, ruukkupuin koristellut aukiot, rullaportaat, suihkulähteet ja vuoristoradat on suljettu. Harmi. Pelikoneet ovat kuitenkin auki 24/7. Matka jatkuu vaihtelevissa keliolosuhteissa, sillä Grand Canyonille on luvattu nollakeliä, saa nähdä näemmekö huomenna lunta.

Karkausvuosi Ivalossa alkaa syyskuun lopulla. Minä 27v., mies ~30v. ja poika 3v. Ei tämä mikään kolmenkympinkriisi ole, eipä. Katsotaan miten käy.