You are currently browsing the monthly archive for heinäkuu 2012.

Kunnassa on vietetty kesätapahtumien rykelmää, Inariviikkoja. Tapahtumat, ainakaan siltä osin kun me olemme yrittäneet niihin osaa ottaa, eivät ole olleet kovin suuria hittejä. Esimerkkinä mainittakoon kesämarkkinat, vesisateessa torilla oli n. 4 myyntikojua. Lauantaina löytyi kuitenkin jotain jossa oli vauhtia, ja joka oli saanut muutkin ihmiset sankoin joukoin liikkeelle.

k

k

Watercrossia eli moottorikelkalla veden päällä. Kisat pidettiin täsmälleen siinä missä moottorikelkoilla kisailtiin talvella jään päällä, mutta nyt haasteena oli pysyä pinnalla vekottimella, jota ei ole suunniteltu vesikäyttöön. Ohjelmassa oli kiihdytyskisoja ja Ovaaliradan kiertoa. Radalla oli hyppyrikin, josta jotkut kelkat ottivat kunnon lennon.

k

k

Niin ja ei ne kaikki pinnalla sitten pysyneet. Se toi tapahtumaan kivan lisän, että välillä kelkkoja jouduttiin noukkimaan joen pohjasta nosturilla. Suosittelen.

Mainokset

k

Löysin eilen kävelyllä muutamia kypsiä hilloja. Eivät ole nuo tuossa kuvassa vaan kypsät ovat minun mahassa. Hitaasti ovat kehittyneet, kun on ollut niin kamalan vilpoisaa. Nyt uskaltaisi jo veikata että viikon päästä on suurin osa kypsää. Paikoin niitä on hyvin, paikoin ei ollenkaan. Uskon, että saan helposti sen verran mitä itse tarvitsen.

k

Ivalojoenrannoilla on monessa paikassa sisäkurvissa hienoja hiekkarantoja. Yleensä rantaelämää viettävät porot, sillä tuulisella rannalla ei ole ötököitä.

k

k

Vaikka sää ei ehkä ihan rantakelin mitoissa eilen iltasella ollutkaan, kävimme pienellä rantalomalla. Me pojan kanssa rakensimme hiekkakaupungin autoille ja mies kahlasi kalavehkeineen joessa. Täydellinen lomakohde siis, jokaiselle jotakin. Ja päässä soi tämä. Vanha mutta hyvä.

k

k

Kotiinviemisiksi tuli pari Harria. Myöhemmin illalla mies haki vielä kotirannasta Siian eli savupannu kuumenee tänään.

En tiedä tuliko viikonloppuna liian pilvistä, kääntyikö tuuli väärään suuntaan vai kasvoivatka puiden lehdet liian suuriksi. Internetyhteyden muodostaminen kuitenkin muuttui mahdottomaksi. Kenties syynä on se mikä aina, Sonera.

k

k

Sitä olisin halunnut päivittää, että kävimme siskon kanssa vaelluksella Urho Kekkosen kansallispuistossa. Ihan vain yksi yö oltiin ja päivämatka oli 14 kilometrin luokkaa. Uusi kokemus kuitenkin, sillä en ole koskaan kummemmin vaeltanut. Sisko sen sijaan on, ja muutenkin aikamoisessa kävelykunnossa, lisäksi vielä mieleltään huiputtaja (siis tuntureiden huiputtaja). Niin että piti laittaa siskolle hiukan lisäpainoa, ettei päässyt karkaamaan. Kaunis kesäsää muuttui syyssateeksi juuri kun meidän piti lähteä kiipeämään Kiilopäälle. Näkymät huipulla olivat melko sumunharmaat.

k

k

Matka jatkui yöksi Rautulammelle. Yö oli kylmä ja kovin tuulinen. Seuraavana päivänä patikoimme Rumakurun ja Prospektorin kaivoskämpän kautta Laanilaan. Melkein innostuin hommassa. Matkan varrelle ripotellut autio-/päivätuvat olivat tosi hienoilla paikoilla, siistejä ja viihtyisiä. Reitti oli hyvin merkitty, eikä väkeä ollut liikaa. Jos syksy jonkin moista ruskaa pukkaa, voisi käydä pienellä vaelluksella miehen ja pojan kanssa sitä ihastelemassa…

k

Yksittäisiä ovat nämä kesäpäivät, mutta olkaamme kiitollisia siitä mitä saamme. Nytkin ennustettiin niin sateista viikkoa, mutta aurinkoistahan täällä on. Tänään syötiin raparperi-mansikkakakkua, pelattiin jalkapalloa, ulkoiltiin ja ulkoiltiin. Niin ja yksi hullu tyttö kävi joessa uimassa. En minä, en ikimaailmassa, vaan sisko.

k

k

Olen aatellut, että ei ihmiset halua jokaista kuvaamaani kukkaa nähdä, niin ei sitten ole ollut hirveästi päivitettävää. Nyt meillä on vieras. Loppukesän vierailijakimaran ensimmäinen on sisko Saksasta. Mies näytti kalamiestaitojaan ja pyydysti tämänpäiväisellä retkellä Taimenen, 49 cm. Vähän oli pakko tärpätä, kun juuri menomatkalla puhelin piippasi etelämmässä mökkeilevältä äidiltäni viestin, jossa hän kehuskeli omalla hieman pienemmällä samanlajin edustajalla. Enpä tiedä mitä äiti aikoo omalla kalallaan mutta me aiotaan koittaa loimutusta, jos säät huomenissa sallivat. Tänään askarreltiin siskon kanssa iltapalaksi lihapiirakoita. Hyviä, tosi hyviä.

Kokeilkaa ohjetta täältä.

k

Päivä oli kaunis joten muun muassa retkeilimme eräällä tutulla järvellä. Metsästä löytyi taas yllätyksiä. Mustikat ovat jo näin valmiita ja hillatkin parhaimmillaan melko pullevia. Kypsyisiköhän ne viikossa tai kahdessa, niin päästäisiin siskon kanssa myös marjametsään/-suolle.

k

k

Löysin myös ihania kukkia. Maariankämmekän ja Siniyökönlehden. Jälkimmäinen syö ötököitä, hurmaavaa.

k

k

k

Kun me pojan kanssa seikkailtiin ja tutkittiin kasveja, mies keräsi uuden kalalajin ruokapöytäämme.

k

k

Se on Rautu, komea. Huomenna se on savurautu, herkkua.

k

Karkausvuotta on vielä jäljellä reilut pari kuukautta, mutta valmistelut ns. normielämään paluun osalta on jo aloitettu. Tänään saimme tiedon, että meitä odottaisi eräs vuokra-asunto Etelässä. Olemme hiukan katselleet asuntoilmoituksia ja jättäneet tasan yhden hakemuksen. Heti tärppäsi, uskomaton tuuri. Palaamme sinne mistä lähdimme, Espooseen, hiukan eri alueelle tosin. Asunto olisi Pohjois-Tapiolassa, hyvien kulkuyhteyksien vieressä. Kaikenkattava remontti valmistuu juuri pari päivää ennen muuttoamme. Eurokangas sekä Marimekon myymälä ovat kävelymatkan päässä. Hyvältä kuulostaa. Vielä pitää hieman paperisotaa käydä, että saadaan sopimukset tehtyä. Niin, kyllähän se maksaa, yhtäpaljon kuin maksaisi lyhentää lainaa omistusasunnosta. Meidän suunnitelmana oli, että taivas tipahtaisi tuolla Euroopassa sillä aikaa kun me olemme vetäytyneet turvaan mahdollisimman pohjoiseen, mutta samassa tilassa rotkon reunalla sitä edelleen taidetaan killua… Pitää siis harkita lopullisempia asuntokuvioita ajan kanssa.

Niin vähästä sitä ihminen ilostuu. Mies patisti kävelylenkille ja mitäpä löysinkään: kukkakimpun ja tatteja.

k

k

Siihen voisi Lapissa vallan ihastua, että tien varret ovat keltaisenaan kukkia, eivätkä ne ole voikukkia vaan leinikkejä ja sadoittain kulleroita. Raaskin taittaa hieman maljakkoon. Bongailin taas muitakin kiinnostavia lajeja: Lapinkuusion, Tähtitalvikin, Punakon ja Kurjenkanervan. Niin ja sitten löysin kaksi tattia. Kenties tämän viikon sateet tosiaan jo enteilevät syksyä kun sienetkin ovat alkaneet kasvaa. Toinen tateista oli selvä herkkutatti, toista en ihan tunnistanut, mutta pataan vaan. Ihan madottomia olivat. En ole Lapista kuunaan löytänyt matoista sientä, eivät kai madot näin pohjoisessa viihdy. Nyt tiedän mitä puuhaamme, kun sisko tulee kyläilemään parin viikon päästä. Me mennään metsään, sienimetsään.

k

k

k

Viikko vierähti, lähinnä sadetta pidellessä. Maanantaina oli vielä kaunista ja kävimme pojan kanssa testaamassa kunnan lapsile tarjoamaa kesätoimintaa. Kunta on pikapikaa puuhannut liikennepuistoa jääkiekkokaukaloon. Se oli vielä alkuviikosta kovin keskeneräinen, mutta autoja sai jo hiukan testailla. Lisäksi kokeilimme uutta urheilukenttää. Kentällä pidetään pari kertaa viikossa liikuntaleikit nimistä kerhoa. Pitää koittaa kiikuttaa tuota poikaa sinne.

k

k

Sitten alkoikin sataa, kylmää sadetta. Ei sentään räntää meidän pihalla. Heti kun säätiedotus lupasi parempaa lähdimme metsäretkelle. Vietimme yhden yhden yön Tuulisjärven rannalla. Testasimme pojan syntymäpäivälahjaksi saamien retkikamppeiden toimivuuden. Hyvin piti uusi makuupussi lämpimänä. Minun mieltäni vaan ei lämmittänyt se, kun poika vieressä valittelee, että tulee kuuma jos ei ota käsiä pois pussissa ja itse palelen omassani. Minä nyt palelen aina. Tarkoitus oli viihtyä hiukan pidempään mutta lähdimmekin kotiin heti aamusta kun kova tuuli puhalsi pitkin järvenselkää suoraan leiripaikkaamme ja vettäkin alkoi vihmoa. Nyt on sitten taas märkää.

k

k

Muistakaa arvonta toisen blogin puolella. Vielä muutama päivä aikaa jättää kommentti. 

Karkausvuosi Ivalossa alkaa syyskuun lopulla. Minä 27v., mies ~30v. ja poika 3v. Ei tämä mikään kolmenkympinkriisi ole, eipä. Katsotaan miten käy.