On tämä taas aikamoista. Ihan himmee stressi. Vihoviimeiset päivät käsillä. Viimeiset kerhot on kerhoiltu, vikat uinnit uimahallissa, viimeinen kauppareissu, viimeinen kalaretki… viimeinen ompelus, no ei ihan vielä.

Minulla on kuistilla tavoiteämpäri, jonka koitan täyttää puolukoilla ennen lähtöä. Aion myös leipoa vielä kerran karjalan piirakoita.

Ja tiedättekös mitä. Täällä satoi juuri lunta. On siis jo aikakin lähteä. Vaikka parhaat Lapin muistot liittyvät talveen. Pimeyteen ja kylmyyteen. Siihen ettei päivän valoisana hetkenä ehdi mitään tai sitten ei tarkene mitään ja siksi on ihan ok vaan istua sisällä takan edessä juomassa teetä. Ja toisaalta vauhdikkaisiin talviharrastuksiin: moottorikelkkailuun ja pitkään pulkkamäkeen.