k
Onko tänään se päivä kun luovun toivosta?
Olisin ihan valmis menemään töihin. Olen kyllästynyt elämään ulkoistettua elämää… joku toinen hoitaa poikani, joku toinen tienaa rahaa tililleni. Kuun alussa oli vielä toivoa. Monta sopivaa paikkaa avoinna. Nyt ne yksi toisensa perään ovat sulkeutuneet: ´Valitettavasti valintamme ei tällä kertaa kohdistunut sinuun.´
Herään varttia vaille seitsemän, herätän pojan varttia yli, menemme bussilla kahdeksaksi päiväkodille, kävelen kotiin, juon kupin kahvia ja luen lehden, sitten tapan aikaa. Käyn viikottain uimassa, kirjastossa, kaupassa, ompelen, askartelen, siivoan. Ei ole paljon julkaistavaa. Siksi tämä blogi menee nyt tauolle. Olisin mielelläni kirjoittanut onnellisen lopun. Että välivuodessa ei häviä mitään. Oikeasti ei häviäkään, vaan saa. Mutta nyt en tiedä minkämoinen musta-aukko työuraani jää… pätkätyöuraan.
No http://ojao.blogspot.com jatkaa ja sinne koitan järjestää joulukalenterinkin.
1 kommentti
Comments feed for this article
22/11/2012 klo 14:58
Senja
Tiedätkös, kun asioilla on tapana järjestyä… Vuosi sitten olitte pohjoisessa, uusia juttuja kokemassa, nyt jälleen siellä etelässä. Mitäpä vuoden kuluttua? Veikkaan, että tuo tämän päiväinen kaamoksen harmaus onkin ilonraitoja täynnä. Nythän on aikaa askarrella, kutoa, ommella, leipoa, piperrellä kaikkea jouluista omaan kotiin, perheelle ja ystäville iloksi… Happy End -tarinaa tälle blogille jäädäänkin tässä odottelemaan…..