You are currently browsing the category archive for the ‘Joulu’ category.

Olen saanut jo paketoida lahjoja. Se on lempipuuhaa. Olen myös saanut jo avata lahjoja. Se on vielä enemmän lempipuuhaa.

k

k

Tänä vuonna sattuneista syistä lahjoihin on kääritty paljon itsetehtyä ja paljon paikallista.  Enempää en paljasta. Nyt pitää pohtia, miten paketit saaadaan kuljetettua etelään. Ajattelisin, että käsimatkatavaroissa, niin eivät mene myttyyn. Täytyy vaan tarkkaan miettiä, ettei ole sattunut paketoimaan mitään terävää taikka nestettä.

Ensimmäiset piparit syötiin loppuun. Uudessa taikinassa onnistuin paremmin ja nyt sain väsäiltyä pienen piparkakkulinnan, jonne voi laittaa tuikun sisälle palamaan.

k

k

Nyt on lähes kaikki pipareihin liittyvät jouluperinteet täytetty. On ensin epäonnistuttu taikinassa ja nyt tehty piparitalo, joka ei vastaa juurikaan sitä, millaiseksi sen päässään etukäteen oli suunnitellut. Viimeinen pellillinen jäi polttamatta, se on käsittääkseni perinteenä monessa taloudessa, ainakin mikäli ’Ei menny niinku strömsössä’ -ryhmää on uskominen.

Tänään piti postittaa joulukortit. Muistitteko? Mietin vaan kun ei olla saatu kuin yksi vasta, että muistaako ihmiset, että me ollaan täällä. No itsekin laitoin kortit postiin vasta eilen. Tiedättekö miten saa kivaa jännitystä tuohon joulukorttitouhuun? No kannattaa lähettää kortit melko vajavaisin osoitetiedoin. Itse harrastin moista viime jouluna. Sinänsä hölmöä riskeerata suurella vaivalla käsinnäperretyn kortin perillemeno, mutta on se vaan jännää miettiä uskaltaako aattona tiedustella anopilta tuliko ilman talon-, asunnon-, tai postinumeroa lähetetty kortti perille lainkaan. Tulihan se loppiaiseen mennessä. Saivat postityöntekijätkin kivaa puuhastelua osoitetietojärjestelmiensä parissa.

k

k

Tässä joulukortti kaikille teille, joiden osoitetta en viitsinyt yrittää arvailla, ja niille joiden osoitteen kirjoitin muuten vaan niin pieleen, ettei tervehdys löydä perille. Hyvää Joulua ja Onnea Uuteen Vuoteen!

Oltiin tänään pojan kanssa pikkujoulukerhossa. Seurakunnankerho jäi joulutauolle. Syötiin joulutorttuja, laulettiin joululauluja, kuunneltiin jouluevankeliumi ja leikittiin tonttulakit päässä.

k

k

Inarissa on ihan törkeän korkea kirkollisveroprosentti 1,75. Tämän vuoden loppuun maksan Espoon yhden prosentin mukaan, mutta ensi vuoden alusta loppuun verottaja katsoo kotikunnaksi Inarin. Jollei haluaisi maksaa, pitäisi kirkosta erota ennen vuoden vaihdetta, vaan kai se täytyy maksaa. Ei muuten kehtaa käyttää kirkkoon kuulumatonta poikaa seurakunnankerhossa, ellei edes itse maksa aneita. Siellä on ihan kiva käydä.

Oletteko nähneet elokuvan Rare Exports? Korvatunturista kaivetaan esiin saamelaisten muinoin ikijäähän hautaamaa Joulupukkia ja pukin pikkuapulaiset kulkevat mailla metsästämässä lapsia. Sellainen on Sámi Juovllat – Saamen Joulu. Ei ole kiva odottaa Joulupukkia täällä, missä pukki kansantarujen mukaan on pelottava Staalo, jättiläinen joka haluaa ihmislihaa ruoakseen. Lukemani mukaan täkäläiset ovat ennen tarkoin varmistaneet, että tuvan läheiset tiet ja polut ovat vailla risuja ja kaatuneita puita, ettei Staalopukki vahingossakaan joudu pysähtymään heidän nurkilleen. Että on aika kevyttä kamaa pelotella tuhmia lapsia lahjatta jäämisellä, täällä pukki tulee ja syö lapset, tuhmat ja kenties vahingossa osan kilteistäkin, lihoineen luineen päivineen. Staalopukin ja zombimaisten kätyreitten tulosta saattaa varoittaa tuntureilla kaikuva vihellys, iiks.

k

k

Poika maalasi tänään tällaisen, Mitäköhän esittää, toivotaan ettei Joulupukkia.

k

Täällä on kyllä melkoisen pimeää. Kello 11 ja 13 välillä on jokseenkin päivä, mutta jo kolmelta on ihan yö. Hieman hämää kun päiväruokaa tehdessä on ihan iltafiilis. Siksipä pitää juoda teetä että pysyy hereillä. Ensimmäistä kertaa yhteiselomme aikana meillä on myös kahvinkeitin käytettävissä, mutta eipä sillä tule keiteltyä piristystä kuin pari kertaa kuussa. Poika on pysynyt hyvin rytmissä, mutta mies elää ihan omassa ajassaan ja pelaa jalkapallomanageria myöhään yöhön. Minä kömmin nukkumaan puolenyön aikaan, mutta uni ei aina tahdo tulla kun ei ole miestä vieressä tuhisemassa.

On siitä sängyssä unetta makoilusta joskus jotain hyötyäkin. Olen pohdiskellut miten saisin pojan kuulumisia välitettyä entiseen päiväkotiin vanhoille tutuille hoitajille ja kavereille. Kun halusin mukaan kuvia, mutta sähköposti ei tuntunut kivalta. Viime yönä keksin Itellan. Postin sivuilta saa lähetettyä kortin tai kirjeen omalla kuvalla koristettuna suoraan vastaanottajalle. Että jos on joulumuistamiset vielä vaiheessaan, niin teetä hyvä ihminen kortit Postissa.

Jos etsit ideaa jouluun, kotiin, puuhasteluun, elämään yleensä, suosittelisin yhtä lempiblogiani. Se päivittyy joka päivä ympärivuoden ja kerää netistä ihania juttuja inspiraatioksi muille.

poppytalk.blogspot.com

Ei muuta tänään.

Joulun lähestyessä lähestyy myös vuoden vaihde. Nyt muutama viikko ennen vuoden vaihtumista on hyvä muistella, mitä tina tälle vuodelle ennusti. Me valoimme viime vuonna tinamme mökillä ja niistä sai melko hyviä enteitä vuoteen 2011.

k

k

Pojan tina oli pitkä ja kapoinen, ihan selvä onki. Poika saikin ongen syntymäpäivälahjaksi ja kesällä mökkireissuilla ongittiin ahvenia. Tärkeää oli, että pyydetyt kalat myös tapettiin ja syötiin. Toteen siis kävi ennustus.

k

k

Miehen tina oli selvästi hopeakylkinen kala. Luulimme, että tulossa olisi peräti lohi, mutta  tulikin taimen. Toteen kävi siis tämäkin ennustus.

k

k

Entä sitten minun tinani. Se oli hahmo, jolla oli selvästi litteä vatsa ja napa. Pakko todeta, että tämä ei ole käynyt toteen. Kevään zumbat ja kevyet karppaukset kyllä pudottivat hiukan painoa, mutta täällä pohjoisessa ei ole tuo kevytkään kuntokuuri pitänyt. Pyykkilautaa ei näy, eikä napakaan kovin selkeä ole. Vielähän sitä olisi ne muutamat viikot treeniaikaa, pitäisiköhän stempata.

k

Kävimme tänään bongaamassa itsensä Joulupukin Ivalon MLL:n järjestämässä lasten joulutapahtumassa. Ohjelmassa oli pukin lisäksi kasvomaalausta, hedelmäpeli, piirtelyä ja pääesiintyjänä Soiva Siili lämmittelijöinään Kaapo ja Keppo. Itse kun olen muutamia lasten hyörinöitä aikoinaan ollut järjestämässä, odotin tapahtumalta jonnin verran enemmän. Pääesiintyjäkään ei oikein sytyttänyt, ei edes kohderyhmäänsä. Suurimmaksi huviksi muodostui esiintyjiä odotellessa koulun jumppasalissa sikin sokin ja päikseen juoksentelu, siis lapset juoksivat, en minä niinkään. Juoksentelusta seurauksena pieni vekki huulessa, mustelma polvessa ja vaivoista vähäisimpänä hikisukat, siis pojalla, ei niinkään minulla.

k

Tänään taas jouluisia herkkuja, kun en muutakaan keksinyt. Tein glögikeittoa, kermavaahdon kera.

k

k

Keitto syntyi ihan normi viinimarjasopan ohjeella, mutta mukaan kiehumaan kanelitanko, muutama tähtianis ja maustepippuri. Piti tulla enemmän kiisseliä, mutta eipä taaskaan mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Siinä vaiheessa kun ainekset kiehuivat kattilassa tajusin, että perunajauhot ovat loppu. Koitin saada lientä tönkkööntymään hyytelösokerilla, onneksi en ollut lisännyt vielä tavallista sokeria. Kyllä tuo hiukan suurustui mutta enemmänkin olisi voinut.

Karkausvuosi Ivalossa alkaa syyskuun lopulla. Minä 27v., mies ~30v. ja poika 3v. Ei tämä mikään kolmenkympinkriisi ole, eipä. Katsotaan miten käy.