You are currently browsing the category archive for the ‘Joulu’ category.

Haluaisin jakaa hajatelman. Siis jotain sellaista jota on kiva pohdiskella, kun ei ole mitään tähdellisempääkään mietittävää. Olen jostain nähnyt / kuullut / lukenut, että olisi ihmisiä, jotka syövät vain sellaista, mikä haluaa tulla syödyksi. En ole katsonut googlesta mikä tämän ravintosuuntauksen nimi on, mitä sääntöjä siihen kuuluu ja onko se edes todellista, google vaan pilaisi koko huvin.

Mutta siis miettikääpä, vain sellaista, mikä haluaa tulla syödyksi. Marjat ja hedelmät, ne haluavat, että siemenensä leviäisivät syöjän mukana. Vaan entä siemenettömiksi jalostetut lajikkeet, ovatko halunsa yhä samat? Ja onko se siemenetkin sitten pakko syödä, että kunnioittaa omenan tahtoa kokonaan. Mielestäni maito haluaa tulla juoduksi, että ei pidä mennä kysymään siltä lehmältä haluaako se, että maitonsa juo ihminen, vaan kysytään ihan vaan siltä maidolta, kyllä se haluaa. Entä hapatetut maitotaloustuotteet, haluavatko ne bakteerit tulla syödyksi jugurtin ohessa, kenties. Sitten on tietyllä tavalla tahdottomia elintarvikkeita, kivikuntaan kuuluvia kuten suola ja vesi, niillä ei kai voida katsoa olevan haluja.

Edelleenkin sallittujen aineiden valikoima on hyvin rajallinen. Minun hajatteluni mukaan luonnollisesti kuolleita eläimiä, siis haaskoja, saisi syödä, kai ne haluavat tavalla tai toisella palata luonnon kiertokulkuun. Ja toisen ihmisen saisi syödä, jos hän selvästi ilmaisisi tämän olevan tahtonsa. Suurta päänvaivaa on aiheuttanut hunaja, että kun mesi haluaa tulla syödyksi, mutta se hunaja, pitääkö kysyä mehiläisiltä? Hajattelua voi jatkaa loputtomiin.

Haluan jakaa reseptin, jonka olen saanut siskoltani. Kyseessä on maustekakku, joka ei taatusti sovi minkään ruokavalion sääntöihin, paitsi kenties tuohon juuri kertomaani. Tämä kakku selvästikin haluaa tulla syödyksi, ei se muuten olisi niin makea, pehmoinen ja herkullisen tuoksuinen.

k

  • 50 g margariinia
  • 2 munaa
  • 3 dl sokeria
  • 1,5 dl kermamaitoa
  • 4 tl piparkakkumaustetta
  • 1 tl kanelia
  • 3 dl vehnäjauhoja
  • 1 tl soodaa
  • 1 tl vaniliinisokeria

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi, lisää sulatettu ja jäähdytetty margariini. Sekoita kuivat aineet, ja lisää vuorotellen maidon kanssa. Paista voidellussa ja leivitetyssä vuoassa, 200 asteessa n. 40 minuuttia. Koristeluun esim. kinuskikastiketta ( tomusokeria sekaan) ja pähkinärouhetta.

Tänään haluaisin kehottaa kaikkia vessapaperirulla-askarteluun, ennen kuin on liian myöhäistä. Helpoimmasta päästä ovat talouspaperirullan holkista tehty kaukakoputki ja kahdesta vessapaperirullan holkista tehdyt kiikarit. Oton kanssa olemme hyödyntäneet rullia paljon. Iloiseen vessapaperirullaeläinten joukkoon kuuluu villipetoja…

k

k

…ja kotoisampiakin metsäneläimiä.

k

k

Lisäksi olemme tehneet mm. miniatyyrimuumitalon. Muumitaloa tehdessä tuli flashbackejä lapsuuteen, jolloin väsäilin samaan tyyliin pienoismalleja, ja lopputulosta katsellessa on todettava, että enpä ole paljon vuosien varrella kehittynyt. On muuten se sieltä aiemman postauksen amarylliksen takaa kurkisteleva tonttukin tyhjästä rullasta väsäilty.

k k

Ai miten niin katoava luonnonvara? No mikäli Flush&Go-holkit yleistyvät, tämä askartelumuoto katoaa, sillä eivät kestä liimaa ne höttöiset rullat. Siispä kiire jo on.

Lumet ovat jälleen sulaneet pois täältä pohjoisestakin. Jäljellä on vain tappavan liukas jää, onneksi huoltomies kävi heittelemässä hiekkaa mökkitielle. Jos tilanteesta pitää jotain positiivista keksiä, niin nytpä on oiva hetki hypellä metsään keräämään puolukkakranssitarpeita. Varpujen lisäksi tarvitset oksista väännellyn pohjusrinkulan (sellaisen voi käydä kalliilla ostamassa Tiimaristakin) ja rautalankaa sekä koristelutarpeita mielen mukaan.

k

k

Minä tein oman kranssini ovikellon ympärille roikkumaan jo aiemmin syksyllä, kun luulin ettei varpuja enää joulukuussa paksun lumivaipan alta saisi, vaan väärässä olin. Tällaisia kransseja väsäilin pienempänä aina joulun alla äidin kanssa hautaseppeleiksi ja koulun joulumyyjäisiin. Mielessä on hyvä pitää, että varpukasvien riisto toisen mailta ei kuulu jokamiehenoikeuksiin. Sen toki minäkin entisenä partiolaisena muistan, mutta toisaalta luulen, ettei kukaan kaikkia metsän risuja vuosittain käy inventoimassa.

Lukekaapa uudelleen, mitä lupasin. En luvannut että luukku aukeaa heti aamusta, kunhan ehkä oikean vuorokauden puolella. 1. luukun takaa piti paljastua hienoja lentokonekuvia, sillä Norwegian aloitti tänään lennot Ivaloon. Tänään saapuivat myös talven ensimmäiset brittituristit. Pk-seudulla kun koneita lensi yli minuutin välein ne olivat ihan EVVK, mutta nyt kun niitä menee vain muutama päivässä, ne ovat päivän huippuhetkiä. Reippailimme aamutuimaan klo. 11 aikaan läheiselle kukkulalle bongaamaan uusia koneita, vaan lennonjohto teki tepposet ja laittoi koneet laskeutumaan väärästä suuntaa. Olimme jo haaveilleet miten kateellisia kaikki oikeat lentokonebongarit olisivat kuvistamme ja maksaisivat niistä maltaita, mutta nyt kävi niin, että jäimme ilman kuvia. Siispä varasuunnitelma Pipareita! Tänään oli leivontapäivä, onhan se jo joulukuu.

k

k

Läheltä kyllä piti että olisitte jääneet ilman piparikuvaakin, nimittäin ensimmäistä kertaa elämässäni epäonnistuin piparitaikinan teossa. Tiedä siitä mikä meni pieleen, mutta sain nyt kuitenkin kasan kurttuisia pipareita aikaiseksi. Ei toiminut kovin kummoisena eskapismina tuo leivonta, sillä tuon taikinan kauliminen stressasi enemmän kuin mikään eurokriisi kuunaan. Piti tehdä piparitalokin, mutten viitsinyt edes yrittää. Ihan hyviltä nuo maistuvat, joten ei muuta kuin kuppi glögiä kaveriksi ja nauttimaan. Huomiseen!

Olen miettinyt, että jos lupaisin ylläpitää täällä blogissa sellaista jonkinlaista joulukalenteria, niin suuttuisiko joku sitten hirmuisesti, kun en joku päivä viitsisikään keksiä mitään. Mutta väitän nyt kuitenkin, että huomisesta alkaen päivitän sivuille joka päivä jotain. En lupaa, että mitään tähdellistä, en varmaan varsinkaan mitään asiapitoista, vaan pikemminkin jotain eskapistista, kun tämä maailmantilannekin on mitä on. Inhoan Pauli Hanhiniemeä yli kaiken, mutta alkoi soida päässä kappaleensa. Voit kuunnella sen täältä.

Ja huomenna aukeaa 1. luukku!

Karkausvuosi Ivalossa alkaa syyskuun lopulla. Minä 27v., mies ~30v. ja poika 3v. Ei tämä mikään kolmenkympinkriisi ole, eipä. Katsotaan miten käy.