You are currently browsing the category archive for the ‘Matkat’ category.

Perillä ollaan. Lauantai kului matkustaessa. Päivä venyi lähes 24 tunnin mittaiseksi, kun heräsimme Espoossa puoli viiden aikaan aamulla ja painoimme pään tyynyyn Miamissa yhdeksältä illalla. Miamin lentokenttä oli melkoinen koettelemus, erilaisissa jonoissa kului monta tuntia ja passitkin tuli tarkistettua matkalla kymmenisen kertaa.

kv_varpaat

Tänään olemme viettäneet rantaelämää. Kolmannet varpaat eivät halunneet tulla veteen. Pelkäsivät liikaa meduusan tapaisia lölliäisiä, joita näkyi rannalle ajautuneena. Etsimme simpukoita ja karnevaaleillakin kävimme. Huomenna matka jatkuu kohti Key Westiä. Samoilla suunnilla on kuulemme sukulaisiakin lomailemassa, katsotaan törmätäänkö toisiimme kapealla niemellä.

Lienee korkea aika herätellä tämä uinunut blogi, sillä kohta sitä tarvitaan. Blogi toimikoon matkapäiväkirjana ja terveisten välittäjänä huomisesta alkaen kun starttaamme toisen Amerikan kierroksemme.

 

kv_amerikka2

Matka alkaa rannalta.

Mennään ensin katsomaan miltä näyttää Miami Beachilla.

kv_kone

Kaikki pakattu? Tänään lähdemme lentoon. Jännittää kun en ole aiemmin lentänyt pojan kanssa kaksistaan. Eipä kai se juuri junamatkailua ihmeempää ole, mutta jännittää silti.

Jos olen vanhemmiltani jotain oppinut, niin ainakin kaksi lähtemiseen liittyvää tottumusta. Isäni peruja lienee pyrkimys saattaa koti mahdollisimman siistiksi ennen lähtöä. Että olisi sitten kiva palata puhtaaseen kotiin. Muistan miten pienenä inhosin huoneen siivoamista ennen mummolaan lähtöä. Järkisyyt puhuvat tätä tapaa vastaan vahvasti. Koita siinä nyt lähtöstressissä huolehtia paitsi tarpeellisten kamojen mukaan tulosta, myös siivoamisesta.

Äidiltä tarttunut oppi on kenties vähemmän stressaava, mutta jokseenkin ärsyttävä sekin. Minut on ehdollistettu kämään vessassa aivan viimehetkellä. Pissahätä iskee sillä hetkellä kun ulko-ovi aukeaa. Eikä auta vaikka hetkeä aiemmin olisi käynyt ennakkoon.

Todennäköisesti siirrän kumpaakin tapaa eteenpäin seuraavalle polvelle. Poika parka.

k

Eivät ole kovin rentouttavia mielestäni tällaiset ostosparatiisit kuten Nizza ja Monaco. Vaikka löytyy niistäkin jotain. Matkalla Monacoon (taas vuoria kierrellen) löytyi hienoja maisemia, Monacosta löytyi hienoja autoja ja Nizzasta muutama hieno pikkuautokauppa. Rannallakin taas seikkailtiin. Ei ole mikään hiekkaranta tämä täällä vaan melkosta murkulaa. Kauniita hioutuneita murkuloita. Pojalla ei meinannut pysyä enää housut jalassa kun oli taskut täynnä parhaita leipäkiviä. Huomenna lennämme Suomeen…

 

Eilen seikkailimme Avignonin seikkailut loppuun. Kävimme kirpputoreilla ja linnakkeessa. Sattumalta päädyimme myös seuraamaan autokisaa. Kilpurit eivät olleet ihan tavallisia kaaroja vaan polttomoottorilla varustettuja kauko-ohjattavia. Hieno harrastus ja hyvät pärinät. Tänään autoilimme yli kukkuloiden takaisin Nizzaan. Olen hyvin tyytyväinen, ettei poika ole perinyt minulta matkapahoinvointitaipumusta. Itselläni oli paikoin tosi huono olo kun tie mutkitteli miten sattuu vuorten lomassa. Maisemat olivat taasen hienoja.

k

k

Illalla ehdimme tehdä pienen visiitin kaupungin rannoille. Meri jatkuu taivaan rantaan ja maapallo todella on pyöreä, tai ainakin kaareva. Heitettiin myös kiviä, aina.

k

k

k

Huomiseksi on suunniteltu pikku päiväretki Moacoon…

k

Täällä sitä ollaan välimeren maisemissa. Taas on uutta ihmeteltävää kun en ole ennen ollut. Nizzasta lähdettiin heti autoilemaan Touloniin ja nyt ollaan edetty Avignoniin. Tämä on hieno muurien ympäröimä kaupunki. Fiilikset etelä-Ranskasta on huomattavan positiiviset verrattuna muinoin koettuun Pariisin käyntiin. Täällä kasvaa kaikkea ihanaa joka nurkalla; oliivipuita, laventelia, maustekasveja.  Maksullisten moottoriteiden välttely on johtanut meidät melko mutkikkaille vuoristoteille. Näkymät on moninpaikoin huikeat. Autona tällä kertaa palvelee Renault Clio. Suomalaiseen makuun ja varsinkin viime kesän jälkeen täällä on oikein hyvä lämmin sää n. 20 astetta… paikalliset kyllä taipuvat paikoin jo villatakkien ja myssyjen puoleen…

Täällä sitä ollaan ja säntäillään Espoossa ja ympäristössä. Tai kai tämä on ihan normaalia etelän ihmisen elämää. On tainnut vähän vuoden aikana unohtua tämä tämmöinen multitasking. Asunto ei ole vielä valmis. Paitsi että meillä on vielä tavaran järjestely kesken niin myös talon perusparannuksen suorittaneella rakennusurakoitsijalla on hommat vaiheessa. Kaikenlaista pientä ärsytystä aiheuttavaa pikkuvikaa löytyy sieltä ja täältä. Ne ei varmaan ärsyttäisi niin paljon ellei kyse olisi täysin uudistetusta talosta ja asunnosta. Sijainti on hyvä ja ympärillä paljon kiinnostavia kävelyreittejä minulle ja leikkipuistoja pojalle.

Vaiheilun ja säntäilyn lomassa meinasi melkein unohtua, että meillähän lähtee huomenna lento kohti Nizzaa ja muita etelä-Ranskan maisemia. Katsotaan päivittyykö blogi sieltä.

k

Miehen vanhemmat ovat luonamme vierailulla, joten meille tarjoutui tilaisuus lähteä pienelle patikoinnille kahden kesken miehen kanssa. Päädyimme Kultalan polulle. Matkaa lähimmältä tieltä oli 12 kilomatriä. Reitti sinällään oli melko mielenkiinnotonta harvaa metsikköä, mutta Ivalojokilaakson reunalla avautui melkoinen näköala. Alas joelle oli 565 rappusta ja itse Kultalan museoalueelle johti joen yli  pitkä riippusilta.

k

k

Illalla loikoilimme rantakivillä lämpimässä auringonpasteessa. Löysin kivenkolosista muutamia lähes kypsiä pieniä Mesimarjoja. Olen jo kauan etsiskellyt Mesimarjaa maistiaiseksi ja kyllä ne ovat ihan niin hyviä kuin kuvittelinkin. Kultaa sen sijaan ei näkynyt. Yövyimme autiotuvassa ja aamusta lähdimme kiipeämään ne samaiset 565 rappusta ylöspäin.

k

Vierailulla ovat miehen veli puolisoineen. Miesten aika on mennyt kalastaessa, me muut olemme olleet hengessä mukana,  Muutamia ruokakaloja on tullut. Tänään lähdimme koko porukalla kalareissulle Inarille. Rahalla saimme ison venheen, välineet, luvat ja kuskin käyttöömme koko päiväksi. Vedessä oli 13 vaappua yht´aikaa, vaan saalis, se jäi alamittaiseksi. Kaloja kyllä tuli, taimenia ja rautuja, mutta mitta ei täyttynyt. Suurimman n. 38 senttisen raudun sai miehen veli. Keli oli mainio, sitä ei voi syyttää, pilvistä mutta kuivaa ja vain vähän tuulta. Järvellä oli mukava matkustaa tilavalla veneellä. Selkää ja saaria tuossa järvessä riittäisi kierrettäväksi useaksi vuodeksi…

En tiedä tuliko viikonloppuna liian pilvistä, kääntyikö tuuli väärään suuntaan vai kasvoivatka puiden lehdet liian suuriksi. Internetyhteyden muodostaminen kuitenkin muuttui mahdottomaksi. Kenties syynä on se mikä aina, Sonera.

k

k

Sitä olisin halunnut päivittää, että kävimme siskon kanssa vaelluksella Urho Kekkosen kansallispuistossa. Ihan vain yksi yö oltiin ja päivämatka oli 14 kilometrin luokkaa. Uusi kokemus kuitenkin, sillä en ole koskaan kummemmin vaeltanut. Sisko sen sijaan on, ja muutenkin aikamoisessa kävelykunnossa, lisäksi vielä mieleltään huiputtaja (siis tuntureiden huiputtaja). Niin että piti laittaa siskolle hiukan lisäpainoa, ettei päässyt karkaamaan. Kaunis kesäsää muuttui syyssateeksi juuri kun meidän piti lähteä kiipeämään Kiilopäälle. Näkymät huipulla olivat melko sumunharmaat.

k

k

Matka jatkui yöksi Rautulammelle. Yö oli kylmä ja kovin tuulinen. Seuraavana päivänä patikoimme Rumakurun ja Prospektorin kaivoskämpän kautta Laanilaan. Melkein innostuin hommassa. Matkan varrelle ripotellut autio-/päivätuvat olivat tosi hienoilla paikoilla, siistejä ja viihtyisiä. Reitti oli hyvin merkitty, eikä väkeä ollut liikaa. Jos syksy jonkin moista ruskaa pukkaa, voisi käydä pienellä vaelluksella miehen ja pojan kanssa sitä ihastelemassa…

Karkausvuosi Ivalossa alkaa syyskuun lopulla. Minä 27v., mies ~30v. ja poika 3v. Ei tämä mikään kolmenkympinkriisi ole, eipä. Katsotaan miten käy.