You are currently browsing the category archive for the ‘Muutto’ category.

Täällä sitä ollaan ja säntäillään Espoossa ja ympäristössä. Tai kai tämä on ihan normaalia etelän ihmisen elämää. On tainnut vähän vuoden aikana unohtua tämä tämmöinen multitasking. Asunto ei ole vielä valmis. Paitsi että meillä on vielä tavaran järjestely kesken niin myös talon perusparannuksen suorittaneella rakennusurakoitsijalla on hommat vaiheessa. Kaikenlaista pientä ärsytystä aiheuttavaa pikkuvikaa löytyy sieltä ja täältä. Ne ei varmaan ärsyttäisi niin paljon ellei kyse olisi täysin uudistetusta talosta ja asunnosta. Sijainti on hyvä ja ympärillä paljon kiinnostavia kävelyreittejä minulle ja leikkipuistoja pojalle.

Vaiheilun ja säntäilyn lomassa meinasi melkein unohtua, että meillähän lähtee huomenna lento kohti Nizzaa ja muita etelä-Ranskan maisemia. Katsotaan päivittyykö blogi sieltä.

Mainokset

k

Uusi asunto on aivan ihana. Tykkään erikoisesta pohjaratkaisusta, siitä että kaikki on uutta ja ikkunoista avautuvista maisemista. Talo on 60-luvulta, mutta siinä on tehty kaikki uusiksi juuri ennen muuttoa.  Tai siis urakan piti kai valmistua ennen muuttopäivää, mutta näyttää remppamiehillä vielä hommaa riittävän. Asunto sentään oli ehditty saada valmiiksi.

Ollaan haalittu kamojamme kasaan joka puolelta Suomea. Niitä oli jemmassa vähän siellä ja täällä. Huomenna ajellaan viimeinen (?) kuorma Espooseen ja sitten vaan etsimään kaikelle rojulle paikkaa. Paljosta voinee luopua. Jos ei niitä kerran vuoteen tarvinnut niin ehkei sitten jatkossakaan.

k

k

Parhaillaan olemme Pöytyällä. Äidin puutarhassa on taas kypsynyt aivan ihania pikku-päärynöitä. Tein niistä tortun, johon minulla oli ohjeena vain kuva. Hyvää tuli.


k

Kuva on otettu ensilumen aikaan viime vuonna. Silloin karkausvuosi oli vielä pääosin edessäpäin. Nyt on toisin. Kaikki on taas sullottu muuttolaatikoihin ja pakettiautoon. Sunnuntaina aikaisin lähdemme matkaan kohti Espoota välietappina Pieksämäki. On aika haikeaa jättää pohjoinen ja hirmu jänskää palata tutuille kulmille.

k

k

k

Mutta mutta, ei se vielä ihan ohi ole.

Vielä on seikkailuja varastossa joten pysykää kuulolla.

k

Käytiin pienellä vaelluksella koko porukka. Patikoitavaa kertyi suunniteltua enemmän kun ei ollut Suzuki Jimnya. Jaksettiin kuitenkin perille, vaikka sadekin kiusasi. Kuoppajärven rannalla odotteli kota ja kodassa lämmittävä kamina. Yhden yön verran metsäiltiin tunturien katveessa. Mies kiipesi huipullekin. Saattoi olla viimeinen metsäretki tältä erää.

Ollaan pakattu sitä mukaa kun ollaan raaskittu. Ensi viikon perjantaina meille saapuu muuttoapua etelästä, sitten se on menoa.

k

Kävipä tässä ilmi sellainen, että johtuen muuttomme ajankohdasta suhteessa kunnallisvaaleihin olemme kutakuinkin menettäneet äänioikeutemme. Tai voimme toki sitten Espoossa käydä ennakkoäänestämässä jotakuta Näkkäläjärveä, mutta ketä kiinnostaa. Maistraatti sanoi: ”Olisitte muuttaneet aiemmin.” No eihän se niin toimi. Aion seuraavaksi tiedustella mahdollisuutta kotiäänestykseen, sillä minulle, autottomalle yksilölle, tuottaa kohtuutonta vaivaa päästä Espoosta äänestyspaikalle Ivaloon.

Toinen pikku takapakki muutoin niin auvoisaan paluuseemme etelä-Suomeen tuli Espoon kaupungilta, joka ilmoitti, ettei pojalle kertakaikkiaan löydy päivähoitopaikkaa mistään tulevan kotimme lähistöltä. Niin no lappilaisellehan hiukan reilu 3 kilometriä ei ole matka eikä mikään. Seitsemältä aamulla räntäsateessa kellokorttikaulassa se sitten kuitenkin saattaa tuntua aikamoiselta ponnistukselta minulle, autottomalle yksilölle. Eihän sitä vielä tiedä saanko edes töitä, joten saattaa minulla olla hyvin aikaa käyttää vaikka koko päivä päiväkotimatkoihin.

Sitä olen miettinyt, että mikseivät nämä suomiräpin/-reggaen ihmelapset tee mitään menevää kipaletta oravanpyörään paluun ihanuudesta. Kaikenmaailman lomailusta ja vapauteen juoksemisesta vaan lauletaan…

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa,

se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa.

k

k

Mies teki viikonvaihteessa osoitteenmuutosilmoituksen postiin, sähköisesti. Postintulo lakkasi välittömästi. Ei pitänyt heti, vaan vasta syyskuun lopussa. On se kumma, että tuommoisessa äkkiä ajatellen satavarmassa netti-ilmoituksessakin on sitten sellainen inhimillinen heikoin lenkki, joka ei tajua katsoa päivämäärää sen vertaa tarkkaan, että huomaisi muutoksen astuvan voimaan vasta 30.9. Siinä sitten soiteltiin sinne ja tänne ja saatiin selville, että ei niitä sentään ihan Espooseen asti oltu ehditty postittaa. Onneksi ei, sillä siellä ei ole kuin keskeneräinen remonttityömaa.

Niin ja tämä ei ollut ensimmäinen kerta. Matkoille lähteissä on käynyt ihan samaa. Että heti kun vähän vihjataan että viikon tai parin päästä ei tarttis postia jakaa, sen kantaminen lopetetaan heti.

k

Kylmät yöt purevat punaa lehtiin. Vuosi alkaa käydä vähiin. Järjesteltävää riittää: päivähoitohakemuksia, sähkösopimuksia, vakuutus- ja pankkiasioita, osoitteen muutosilmoituksia, kamojen setvimistä kirppikselle… Työhakemuksiakin pitäisi kirjoitella. Mies suunnittelee vuodelle vielä loppuhuipennusta.

En sitäpaitsi ole vielä ehtinyt kaikkea mitä piti. En ole opetellut nypläämään pitsiä, en ole vieläkään kuvittanut kauan sitten kirjoittamaani lasten satua, en ole opettanut miestä tanssimaan salsaa ja ompelemattomia kankaitakin on vielä jokunen.

Toisaalta on ihana ajatus päästä taas omaan kotiin, omien tavaroiden kanssa, kun täällä ollaan oltu valmiiksi kalustetussa kämpässä. Mietin uuden asunnon pohjapiirrosta ja koitan muistella, mitä me oikein omistetaankaan ja mihin sen sitten sijoittaisi. Sen muistan että sänkyjä meillä ei ole. ..

k

Karkausvuotta on vielä jäljellä reilut pari kuukautta, mutta valmistelut ns. normielämään paluun osalta on jo aloitettu. Tänään saimme tiedon, että meitä odottaisi eräs vuokra-asunto Etelässä. Olemme hiukan katselleet asuntoilmoituksia ja jättäneet tasan yhden hakemuksen. Heti tärppäsi, uskomaton tuuri. Palaamme sinne mistä lähdimme, Espooseen, hiukan eri alueelle tosin. Asunto olisi Pohjois-Tapiolassa, hyvien kulkuyhteyksien vieressä. Kaikenkattava remontti valmistuu juuri pari päivää ennen muuttoamme. Eurokangas sekä Marimekon myymälä ovat kävelymatkan päässä. Hyvältä kuulostaa. Vielä pitää hieman paperisotaa käydä, että saadaan sopimukset tehtyä. Niin, kyllähän se maksaa, yhtäpaljon kuin maksaisi lyhentää lainaa omistusasunnosta. Meidän suunnitelmana oli, että taivas tipahtaisi tuolla Euroopassa sillä aikaa kun me olemme vetäytyneet turvaan mahdollisimman pohjoiseen, mutta samassa tilassa rotkon reunalla sitä edelleen taidetaan killua… Pitää siis harkita lopullisempia asuntokuvioita ajan kanssa.

Muutto onnistui aikataulussaan, kiitos reippaille muuttomiehille. Olemme kotiutuneet Ivaloon hyvin. Kotimökki täytti kaikki odotukset (paitsi haaveen leivinuunista). Tässä muutaman viikon aikana olemme:

    • saaneet tavarat suunnilleen omille paikoilleen
    • järjestelleet polttopuita talvenvaralle
    • leiponeet pullaa pakkaseen vierasvaraksi
    • saaneet hesarin kulkeutumaan postilaatikkoomme (tosin päivän viiveellä)
    • lämmittäneet takkaa päivittäin (se ei ole kovin varaava)
    • todenneet painovoiman todella olevan suurempi pohjoisessa tai sitten vaaka on rikki (muuta selitystä suurille lukemille on vaikea keksiä)
    • nähneet revontulia kerran
    • käyneet pojan kanssa kerhossa kerran viikossa
    • käyneet työkkärissä esittämässä hankalasti työllistettäviä (onnistui kai)
    • nousseet kaunispäälle (autolla)
    • metsäretkeilleet yksin, kaksin ja kolmin
    • metsäretkeilleet aina kun sää sallii
    • metsäretkeilleet noin joka toinen päivä
.
Kyllä metsäretkeily töissä istumisen voittaa. Mies kalastaa, en saa kuulemma kehuskella saaliilla. Me pojan kanssa seikkailemme. Poika kiipeilee kaatuneissa puissa ja kompuroi poluilla, mutta ihan hyvin jaksaa reippailla. Minä poimin puolukoita siinä sivussa, muita metsän antimia ei ole näkynyt. Sitten paistetaan makkaraa nuotiolla ja hätistellään kuukkeleita. Muita pongattuja eläimiä mm. poro, hiiripöllö, pohjantikka, kettu, sopuli, myyrä, harjus…
.

Etelässä kai odotellaan lehtien kellastumista, täällä odotellaan jo ensilunta. Niin ja Pappaa joka reissaa kylään perjantaina.

Nimittäin aika ennen muuttoa. Huomenna aamulla saadaan pakettiauto, lastataan ja muuttomatka alkaa n. puolilta päivin. Olemme saaneet roudareiksemme miehen isän ja enon, he ajavat pakun pohjoiseen ja takaisin. Me matkaamme Ivaloon omalla autollamme hieman reippaammalla tahdilla paikkoja katsastamaan. Sunnuntaina viimeistään pitäisi asettua taloksi kamoineen kaikkineen. Roudareista eno on kuulemma valikoinut valmiiksi matkamusiikit ja setti alkaa kappaleella: Matkalla Pohjoiseen. Mikäs sen osuvampaa 😉 Meidän matkamme taitaa alkaa näillä tahdeilla: Red Hot Chili Peppers – The Adventures of Rain Dance Maggie. Että sellaista meininkiä, mies jo suunnittelee Ameriikan matkaa, mutta  IMO koitetaan nyt selvitä ensin Ivaloon.

Toivotaan, ettei tämä jää viimeiseksi päivitykseksi, vaan että saadaan pohjoiskalotiltakin jokin yhteys internetin ihmemaailmaan… Oaidnaleapmái!

Karkausvuosi Ivalossa alkaa syyskuun lopulla. Minä 27v., mies ~30v. ja poika 3v. Ei tämä mikään kolmenkympinkriisi ole, eipä. Katsotaan miten käy.