You are currently browsing the category archive for the ‘Ruoka’ category.

k

Kirjataan tämäkin ylös. Täällä on toisinaan myös lämmintä. Ainakin kerran kesässä 20 astetta koko päivän, myös varjossa. Oltiin ulkona koko päivä ja syötiin jäätelöä. Päivän päätteeksi savukalaa nuotiolla.

k

Mansikkakakku, belgialaisia mansikoita säästelemättä. Kyllä se niin on, että kun on vaikkapa tuolla Belgiassa käynyt ja paikalliselle torilla heidän mansikoitaan syönyt niin eivät ne oikeasti kotimaisista ratkaisevasti eroa, hyviä ovat. Että ei ole pakko olla suomalaista, varsinkaan jos sitä ei ole tarjolla. Muut ovat varmaan jo kauan sitten maistelleet suklaaseen kastettuja mansikoita, mutta minä söin ekat vasta keväällä Luxemburgissa. Valkosuklaaseen kastettu mansikkavarras oli ihan parasta mitä on ja niinpä minäkin tein kakun päälle valkosuklaamansikoita.

k

k

Kokkoa piti hiukan hakea ja lopulta päädyimme sen ainoan lehdessä ilmoitetun kokon ääreen, Hotelli Kultahipun rantaan.  Olisi ollut kiva löytää jokin vähän syrjäisempi paikka, vaan eipä löytynyt. Rannassa kovasti kohistiin, kun Johanna Tukiainen oli saapunut kylään yllätyskeikalle kyseiseen hotelliin. Eipä näkynyt naista sentään kokolla, hyvä niin.

k

Mies hankki meille taas ruokaa pöytään.

Vielä kun olisi oma lehmä niin eihän sitä tarvitsisi kaupassa käydäkään.

k

Tiistai illalla oli kova sade ja pieni ukkonen. Samaan aikaan kesäöinen aurinko paistoi kirkkaasti. Voi Mikko Alatalo minkä olet tehnyt. Päässä soi aina tuollaisina hetkinä vain se yksi kappale.

k

k

Tänään löysin viimein kukkia. Mies vinkkasi, että joen rannalla kosken mutkassa kasvaa rentukka.

k

k

Tänään illalla on aivan täydellinen sää. Lämmintä, tyyntä. Savustettiin kalaa nuotiolla. Kun edelliset oli syöty pois, kävi mies hakemassa lisää. Harjusta nousee.

k

Ei ole Lapin kevät vielä hurmannut minua. Silloin kun palattiin etelänreissulta täällä oli niin lämmintä muutamana päivänä, mutta nyt on ollut tosi tasapaksua. Viileähköä, tuulista ja joka päivä on satanut lunta. Eihän ne muutama hiutaleet jää maahan maisemaa pilaamaan, mutta vähän se lannistaa kesäfiilistä, kun kurkkaa ikkunasta ja toteaa, että luntahan se. Kun tulisi lämmintä siivoaisin terassille kalusteet ja kukkia. Luontokin herää hitaasti mutta hitaasti, tulppaanit (7 kpl) kasvaa hitaasti, herneen versot itää hitaasti. Ja sitten on tuo aurinko. Sitä herää neljältä yöllä ja paiste uskottelee aivoille, että päivähän on jo pitkällä. Sitten sitä koittaa järjen äänelle uskotella takaisin, että yö se vielä on ja vaikka nukkuukin koko yön, on silti jotenkin univajareissa.

k

k

Pojalle tuli tänään kakkunälkä. Sillä on ylipäätään tosi harvoin mikään nälkä, joten piti toteuttaa toive ja leipoa tiikerikakku. Puolentoista viikon päästä sitä saakin leipoa syntymäpäiväkakun.

k

Nimi ei ole enne kohdallani. En ole mikään viherpeukalo. Kliivia on ainoa huonekasvi, joka viihtyy seurassani. Ei tarvitse juuri kastelua tai valoa ja palkitsee erityisen huonosta hoidosta kukkimalla kauniisti. Kliivian saa myös pölytettyä pensselillä. Kukkien tilalle tulee punaiset marjat, jotka voi sitten istuttaa ja saada lisää kliivioita. Kivaa.

k

k

Pienen hymyn saattoi kasvoille tuoda myös iso lautasellinen tuoreita omatekoisia munkkeja. Simaa oli myös. Vietetään vappua vähän etukäteen, kun virallisena päivänä ollaan muualla. Ai missä? En kerro… vielä.

k

Palasimme tänään paikallisten harrastusten pariin. Käytiin katsomassa miltä moottorikelkkojen kiihdytyskisat näyttivät. Vauhdikkaita kelkkoja, mutta muutoin tapahtuma ei ollut kovin vauhdikas. Tai ehkä me vain totuttiin Amerikassa liian isoon menoon. Siten on yksi pähkinä. Kookospähkinä. Söin matkalla tuoreella kookosraasteella leivitettyä katkarapua ja se oli hyvää, ajattelin kokeilla kanaan. Luulin kyllä, ettei ole mitään toivoa löytää Ivalosta kookospähkinää, mutta kaupassa odotteli yksi pieni eksynyt pähkinä minua.

k

k

Nyt on se vanha ongelma: Kuinka saisin rikki kooskpähkinän?

Mies puhui jotain akkuporakoneesta.

k

Tänään koitimme vältellä pahimpia ruuhkia ja googlasimme netistä hieman pienemmän luokan yleisömagneetteja. Heti aamusta menimme Kiddie Parkiin, maan vanhimpaan yhä toimivaan lastenhuvipuistoon. Laitteet olivat sopivan leppoisia pojan ikäiselle eikä äitejä ja isiä edes pästetty niihin. Kyllä siellä muitakin oli vaikka kuvissa ei näykään, että ei poika ihan yksin joutunut pyörimään. Suosikkilaite oli kiskoilla ajeleva koulubussi, joka nytkähteli mutkissa niin, että poika jopa putosi penkiltään kerran.

k

k

Kävimme myös minigolffaamassa ja Walmartissa. Ensivaikutelma Texasista on nyt saatu ja ennakkoluulot ovat osoittautuneet melko paikkansa pitäviksi. Ihmiset todella ovat isoja ja autot myös. Varmasti on tullut itsekin turvottua, vaikka en olekaan donitseja syönyt. Suolaa ja rasvaa sen sijaan löytyy joka ruokalasta. Olemme koittaneet kokeilla erilaisia ruokapaikkoja, seuraaville voin myöntää oleskeluuvan Suomeen: Panda Express (hyvää aasialaista), Wendy´s (kotikutoisen makuisia purilaisia) ja FatBurger (hyviä ja isoja purilaisia). Huomenna siirrymme Houstoniin, sieltä pitäisi löytyä Rodeo.

Mielensäpahoittaja on Tuomas Kyrön luoma mainio hahmo. Mielensäpahoittaminen on perheessäni hyvin tyypillistä. Mies nimittää minua toisinaan ammattiloukkaantujaksi, vaikkakin mielestäni äitini ja siskoni ovat vielä minuakin parempia ko. hommassa. Toivottavasti eivät pahoita mieltään tästä kirjoituksesta. Valitettavasti luulen, että myös poika on perinyt mielensäpahoittamisen jalon taidon. Eli jos joku kartoittaa mielensäpahoittamiselle altistavaa geeniperimää, niin täällä olisi hyvä perheaineisto tarjolla. Tai voinhan minä sen kartoituksen tehdä itsekin, kunhan joku hoitaa rahoituksen kuntoon.

Niin että, kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun eilen klo. 11.40 menin Ivalon Osuuspankkiin aikomuksenani hankkia käteistä rahaa Amerikan matkaa varten ja hetken uutta ympäristöä ihmeteltyäni totesin, että pankin ainoalla normikassalla nökötti julistus ’Kassapalvelut suljettu klo. 11.30-12.30’. Oli pankissa silti työntekijöitä, varmaan puolentusinaa toimihenkilöä nökötti kopperoissaan pasianssia pelaamassa luultavasti. Eräs tuli sitten tiedustelemaan minulta, millä asialla liikuin. Kerroin, että rahaa olisi saatava, matkaa varten hiukan enemmän käteistä, eikä niin kovin usein kylällä käydä, että viitsisin tulla takaisin kassan aukioloaikaan. Vaan eivät voineet auttaa, muutkin kuulemma osaavat käyttää kassaa, vaan eivät voi kesken päivän toisen kassaan koskea. Ja olivat muka päästäneet sen ainoan kassaimmeisen ruokatauolle jonnekin muualle, eikä häneen saanut millään yhteyttä. Luulen, että oikeasti tämä kyseinen kassapirkko oli viereisessä taukohuoneessa syömässä janssoninkiusausta ja nauramassa partaansa. Lähdin pois tyhjin käsin, mieleni pahoittaneena ja paiskoin ovia.

Toinen asia josta mieleni niin pahoitin on nämä tv:n kokkiohjelmat, jossa innoitetaan ihmisiä kokeilemaan vaikka ja mitä kuten esim. tänään tuorepastan tekoa ihan itse. Että kasa jauhoja pöydälle, muna keskelle ja siitä se syntyy. Ei ihan syntynyt tai ei se ainakaan juuri pastaa muistuttanut, mutta syötiin silti ja hengissä ollaan. Mutta kyllä minä niin mieleni pahoitin…

Kaikille lukijoille Hyvää Ystävänpäivää!

Karkausvuosi Ivalossa alkaa syyskuun lopulla. Minä 27v., mies ~30v. ja poika 3v. Ei tämä mikään kolmenkympinkriisi ole, eipä. Katsotaan miten käy.