You are currently browsing the monthly archive for Touko 2011.

…tuuli yltyy tästä vielä hurjemmaksi, eikä talon katto kestä, lentääkö se ilmaan?”, kyselee Samuli Putro laulussaan. Minullakin on mielessä monta kysymystä.

Mitäpä jos myöhemmin kaduttaa? Mitäpä jos ei löydäkään vuoden päästä töitä? Mitäpä jos sitten ei löydy yhtä kivaa asuntoa tai pojalle yhtä kivaa päiväkotia? Mitäpä jos asuntojen hinnat yhä vain nousevat? Mitäpä jos ei keksitäkään vuoden aikana mitään järkevää vaan tylsistytään ihan kokonaan? Mitäpä jos mennään pohjoiseen ja siellä onkin liian pimeää
ja kylmää ja kesällä liikaa itikoita? Mitäpä jos mennään pohjoiseen ja siellä onkin niin kivaa, että haluttaisi jäädä sinne?

Samuli Putro jatkaa ”Mitäpä jos sä pelkäät turhaan? Ja elämä tapahtuu sinä aikana.”

Laitoimme myynti-ilmoitukset eilen illalla nettiin koko maailman katseltaviksi. Nyt mietityttääkin eniten, mitäpä jos kukaan ei olekaan kiinnostunut?

Mainokset

… että olisit 2 vuotta sitten ostanut asunnon, ottanut sitä varten reippaasti lainaa ja lyhentänyt lainaasi siitä asti kuuliaisesti. Alhaisesta korkotasosta huolimatta, lainasta olisi nyt, 2 vuotta myöhemmin, edelleen jäljellä ~80%.

Sitten kuulisit, että samasta taloyhtiöstä on myyty asuntoja suurilla voitoilla ja parhaillaankin on yksi hieman omaasi huonompikuntoinen, mutta muuten täysin vastaava asunto myynnissä lähes 100 000 € voitolla verrattuna siihen, mitä asunnot silloin 2-vuotta sitten maksoivat.

Eikö houkuttelisi pistää myös oma asunto rahoiksi?

Tämä oli tilanteemme viikko sitten. Erinäisten laskelmien ja fiilistelyjen jälkeen päätös asunnon myynnistä on nyt tehty. Ja vaikka asuntoamme arvoineet välittäjät ovat sitä mieltä, että naapurimme asunto on reippaasti ylihinnoiteltu, ovat heidän valistuneet arvauksensa todennäköisestä myyntihinnasta kuitenkin mielestämme riittävästi plussan puolella.

Tämä blogi kertoo siitä, miten me, siis minä, mieheni ja 3-vuotias poikamme, yritämme hakea uutta suuntaa elämäämme edes yhden vuoden ajaksi. Emme nimittäin aio ostaa käteen jäävillä rahoilla heti uutta isompaa, emmekä edes pienempää vaan pyrkimyksenämme olisi tehdä jotakin erilaista. Osan voitosta pistämme talteen pesämunaksi tulevaisuuden asuntoa varten mutta noin vuoden ajan aiomme olla jossain muualla.

Pariisin Kevään Arto Tuunelan sanat sopivat hetkeen paremmin kuin nenä päähän:

’Hyppää kyytiin ja kaikki on
Vielä mahdollista
Ajetaan autolla, paetaan
Niinkuin oltaisiin hahmoja elokuvista

No mä en tiedä, ehkä kaikki on turhan tavallista
Paetaan autolla
Lähdetään nyt etsimään jotain
Potkua tähän elämään

Ollaan kuin oltaisiin matkalla
Etelään’

… vai sittenkin pohjoiseen? Sitä emme ole vielä päättäneet.

Voit kuunnella koko kappaleen täältä.

Karkausvuosi Ivalossa alkaa syyskuun lopulla. Minä 27v., mies ~30v. ja poika 3v. Ei tämä mikään kolmenkympinkriisi ole, eipä. Katsotaan miten käy.